Hockenheim

Ajelimme Helsingistä suoraan etelään. Tallinnassa Eestin tulli oli suht nopea liikkeissään. Selvisimme muutamassa kymmenessä minuutissa. Pärnun tie ei sitten ollutkaan niin helppo löytää. Ajelimme etelään päin jonkun verrankin, kunnes sitten löysimme jonkun asteisen kehätien, jota pitkin Pärnun tie löytyi. Tämän jälkeen matkanteko sujuikin mutkattomasti, viivästykset keskittyivät lähinnä rajoille seuraavasti: Eesti-Latvia: Pääsimme henkilöautojonon ensimmäiseksi, mutta tullissa oli tietokoneet rikki. 1 tunti. Latvia-Liettua: Satoi kaatamalla ja ilta alkoi pikku hiljaa hämärtää, jonoa riitti, bussit etuilivat ja paikallisten kaverit ajoivat etuillen jonon väliin. 3 tuntia. Latvia-Puola: Kauhuksemme rekkajono alkoi n. 5km ennen rajaa. Henkilöautojen jono oli kuitenkin kohtalaisen lyhyt, mutta eteni hitaasti. 1 tunti. Puola-Saksa: Olin kuin puulla päähän lyöty, kun sain passit takaisin käteeni ja tullimies antoi ymmärtää, että ajakaa pois. 6 min.

Emme tienneet tarkkaan missä Hockenheim sijaitsee. Se oli liian pieni paikka Euroopan maantiekartalle. Karttaohjelma kannettavassa tunsi kylän, mutta siitä oli vaikea päätellä mistä olisi syytä kääntyä. Kun olimme juuri kääntymässä takaisin autobahnilla, näimme moottoriradan kyltin (kuva alla) Hockenheim vihdoinkin!

Ainakin tiesimme tulleemme oikeaan paikkaan. Ajoimme kylän läpi, radalle opastavia kylttejä näkyi enemmän. Kisalippujen mukana tullut tilapäisten leirintäalueiden esite sisälsi pienen Hockenheim kartan, tosin ilman katunimiä, mutta koska eri leirintäalueet oli opastettu hyvin, löysimme itsemme kartalta aika nopeasti. Menimme kysymään olisiko sillä leirintäalueella tilaa joka olisi lähimpänä katsomoamme. Se oli täynnä, mutta alue josta kyselimme ei ollut. Jäimme siis sinne, vaikka matkaa katsomoon oli n. 4km. Näky leirintäalueelta (kuva alla). Punaiset ja keltaiset liput kuuluvat Schumacher faneille. Suomen lippuja emme löytäneet tässä vaiheessa yhtään. Ehkä kaksi englannin lippua ja pari muuta.

Omatekoinen lippu oli riittävän iso ja kevyt ripustettaksi ongenvapaan (matkassa oli 7m ja 6m pitkät ongenvavat). Lippuun ei tosin ollut tullut mitään kiinnitys metodia... Niinpä insinöörit hankkivat tee-se-itse miehen purjerengas rakennussarjan ja alkoivat väsätä lippua kuntoon. Vahvike palojen ompeleminen lipun kulmiin jäi naisväen huoleksi. Purjerenkaiden lyönti kankaaseen ei ollut ihan triviaali tehtävä, kun betonialustaa ei leirintäalueella juuri ollut. Onneksi vasara oli mukana ja lyömisalustaksi lopulta valittiin peräkoukun tynkä (tässä mallissa itse koukun saa pois silloin kun hinattavaa ei ole). Ensin piti tietysti suorittaa lujuustesti vastaavaan kankaanpalaan (oik).

Hyvältähän se lippu sitten näytti (vas)vaikka jouduimmekin karsimaan seitsemästä metristä kaksi viimeistä jatkoa pois, jotta vapa kestäisi lipun painon tai ehkä lähinnä tuulen voiman, joka riepotti aika ajoin melko rajusti. Ensimmäisinä päivinä, torstaina ja perjantain lämmittelyjen aikana lippumme olikin suurin ja vapa pisin. Myöhemmin ilmestyi suurempia suomen lippuja, saksan lipuista ei haastajaksi ollut kuin lukumäärässä. Pituus kisassa otimme vähintäänkin jaetun ensimmäisen sijan.

Paikat, joista olimme pulittaneet 430DM/jamppa, olivat aika ahtaat vaikka järjestelyt muuten oli saksalaisella tarkkuudella läpivietyjä. Radan toisella puolella katsomoa vastapäätä oli n. 5m korkea videoruutu, josta tuli suora lähetys tapahtumista koko ajan. Ei pelkoakaan etteikö olisi selvillä tilanteesta joka hetki (ainakin paremmin kuin Matti Kyllönen). Lämmittelyjä ja vapaita harjoituksia seuratessamme katsomo oli aika tyhjä, joten oli tilaa istua vaikka kahdella paikalla. Jo aika-ajoihin löysimme paremmat paikat: yhden katsomon osan eteen ennen radan raja-aitaa mahtui pokoilemaan. Paikalla olikin Sumi-faneja lippuineen, huutelivat saksaksi kaikennäköistä aika-ajojen aikana. Kisassa sitten saksalaisille maistui olut ja Suomipoika pokosi liputtaen, tanssien ja kannustaen. Samaiset huutelijat kävivät kättelemässä voiton kunniaksi jo puolessa välissä kisaa!

Sponsori, jolta tosin olutta ei saatu matkaan, mutta lippusiimaa riitti, oli auringonvarjo ja OLVI lakana oli hyvin esillä. Moinen logo oli ymmärrettävästi vielä markkinoinnin tässä vaiheessa saksalaisille hieman outo, mutta ehkä tunnettavuus kasvaa nyt, kun mainossopimukset F1 maailmassa ovat hioutumassa paikoilleen !?!?

Sade latisti hieman Suomalaisia voittojuhlia ja saksalaisetkin suuntasivat liput koipien välissä kotia kohti. Otimme joka tapauksessa useammankin voiton maljan kosteasta säästä piittaamatta.