Unkari

Ensimmäinen harhaanajo länsisatamassa - hyvin alkaa. Tallinnan satama 30min tullissa. Valmistellaan tuttu "Go Mika Häkkinen" banneri auton ikkunaan. Eesti-Latvia raja menee kivuttomasti. Saulkrasti, hiekkarantaa, hotelleja ja 95E maksaa 0,35 paikallista. Miksköhän ei jäädä tänne lomalle?

Yllä - Tauko Kekavan Nesteellä. Prätkä hemmot ohittivat meidät tämän tästä meidän ajellessa tasaista tappavaa tahtia ja kaksipyöräisten pidellessä enemmän taukoja. Latvia-Liettua raja 40min. Liettua-Puola 3h50min voi #%&8"*!!.

Hotellit osoittautuvat Krakovassa pikkasen kalliiksi. Löysimme kuitenkin ns keskitasoisen hotellin, Krakowiakin, jossa yö ei maksa koko omaisuutta. Suihkustakin tulee vettä vaikkakin rikin hajuista ja radiokin toimii vakka onkin suoraan 70-luvulta.

"Pakollinen" vierailu maailmanhistoriaa katsomassa. Samaan aikaan sattui auringon pimennys, joka antoikin vierailulle oman säväyksen. Opimme että 3,5" disketin läpi voi seurata auringon pimennystä.

Ajoimme Puolasta Tsekkiin, Tsekin läpi ehkä sata kilometriä tai jotain. Jono noin 10-15 autoa, vetää hyvin. Jono liikkui yksi auto kerrallaan, joten työnsimme transitia... Tullimiehet katselivat "Go Mika Häkkinen" banneria ja pudistelivat päätään. Rahanvaihdossa pikku ylläri, eivät virallisesti vaihtaneet Puolan sloteja, vaan antoivat pimeästi jotain, ilmeisesti omista pusseistaan ja aivan omaan kurssiinsa. DEM vaihto oli ok.

Sitten Slovakiaan pelästyimme rajalla esitettyjä tietulleja, mutta pelko osoittautui aiheettomaksi, sillä moottoritietä oli valmiina vain muutama kilometri. Valitsimme keskikokoisen kaupungin leiriytyäksemme ja hinnat yllättivät positiivisesti. Skandinaavit valitsivat leirintäalueen säästömielessä ja mökille tuli hintaa 19,50mk naamaa kohti plus 7,50mk autosta. Mökissä viisi sänkyä ja lakanat

ns keskustasta ei ravintolaa löytynyt, mutta pysähdyimme syömään pieneen hotelliin. Paikallinen Isto Hiltunen tarjoili hyvää ruokaa, josta maksoimme n 200mk koko porukan (5 henkeä) ruoista juomineen. Korttipeleinä illalla lerintäalueen baarin sulkeuduttua maistuivat kahden peukun peukkuaasi ja hyvää päivää rouva.

Saavuttuamme radalle, oli ensimmäinen tehtävä luonnollisesti leiripaikan etsiminen ja leirin pystyttäminen.

Ensimmäinen ilta menikin siinä, ehdimme nopeasti käydä tutustumassa radan varrelle pystytettyyn "meripäivä" alueeseen. Sinkkuosasto kävi tarkastamassa myöhäisillan ohjelman, johon kuului mm West -teltan striptease esitykset. Kaikkien vatsat eivät unkarilaisten pikaruokaa kestäneet, vaan leiri oli enempi ja vähempi vatsataudissa heti perjantaiaamuna. Seikkailu sinänsä, kävimme etsimässä banaania, purkkiananasta ja -persikkaa, leipää ja vettä vatsatautisille.

Toisilla sen sijaan riitti energiaa ajella FORMULAA leirissäkin

Elämä voittaa vatsataudinkin jälkeen aamiaispöydässä, jahka ruoka vain pysyy sisällä.

Banneri projekti oli aavistuksen myöhässä. Sapluunoita leikkailtiin tohkeissaan tulomatkalla autossa ja viimeistely suoritettiin aika-ajoja edeltävänä iltana.

Aika-ajojen seurailua ja rata-aidassa roikkuvan bannerin ihailua. Paikat ei olleet mitenkään numeroituja ja sai tulla ajoissa katsomoon jos halusi hyvät paikat.

Tällä kertaa hävisimme kirkkaasti korkeimman ja suurimman suomenlipun kilpailun. Korkeimmalle pääsi seurue, jonka lippu roikkui helium pallon alla n. 100 metrin narussa. Tässä suurimman lipun mallia:

Lähtiessämme Unkarista katselimme karttaa jonkun aikaa ja päädyimme paluureittiin joka menisi pienen lenkin Itävallan kautta. Meille oli suositeltu järveä, joka sijaitsee aivan Unkarin ja Itävallan rajalla. Olisi kuulemma yhtä hyvä kuin Unkarissa sijaitseva BALATON järvi.

Saapuessamme Itävaltaan oli sää kuitenkin aika kolea ja kohtasimme paikallisen hintatason, joka on Unkariin verrattuna suht kallis. Uimaranta oli maksullinen

Ja olut hyvää, mutta hintavaa:

Harhailimme jonkun aikaa keskustassa, kartanlukua tarvittiin myös kovasti. Ajeltuamme keskustassa edestakaisin kotvasen aikaa, vierellämme ajoi paikallinen linja-auto, jossa varsin kaunis paikallinen neiti. Otettuani kuvan hänestä,

hänellä ja hänen äidillään oli varsin hauskaa.

Seuraavaksi ajoimme pohjoiseen väljällä aikataululla joten pysähtyminen Zilinaan oli mahdollista. Halusimme käydä vähän kaupoilla ja leikkiä turistia

Yöpyminen pienessä Hotelli LIMBAssa. Kahden hengen huone 86mk, kolmen hengen huone 100mk ja 1/2 litran pullollinen paikallista Martiner olutta 2,57mk. Yritimme mennä kylälle selvittelemään missä olisi menomestat. Kaikki tulivat meitä vastaan ja kävi ilmi, että hotelli oli kylän menomesta. Siellä oli parhaimmillaan kolme seuruetta.

Hotelli yllätti meidät tasollaan! Vastaanotossa tyttö totesi heti "ofcourse we speak english", "ofcourse we have rooms for 5 persons" jne. Vartioitu parkkipaikkakin löytyi.

Oltiinpa niin onnellisia ollessamme jo näin lähellä suomea, että oli vähällä lähteä "mopo käsistä" mutta onneksi laivamatka kesti vain neljä tuntia!

Pakollinen vierailu Mika Häkkisen aukiolle juhlistamaan vielä kerran voittoa Unkarin osakilpailussa.